<![CDATA[S-KIEKKO

Seinäjokisille jääkiekkoilijoille Salonen on tuttu mies, hän on edustanut S-Kiekkoa II-divisioonassa 80- ja 90-luvulla sekä muutaman kauden Kurikan Ryhdissä. Lisäksi hän on lähes koko kiekkouransa toiminut valmennustehtävissä juniorijoukkueissa. Kokemusta S-Kiekon edustuksen valmennuksesta on kaudelta 2014-2015, jolloin Kari Salonen hoiti II- valmentajan tehtävää silloisen päävalmentaja Tuppu Takalan kanssa.
Kolme kautta olen ollut myös Vaasassa Sportin organisaatiossa juniorivalmentajana, kertoo Kari Salonen.

Tuleva päävalmentaja korostaa ”pelaajapolkua”.
Tulevaan pestiin Salonen kertoo suhtautuvansa mielenkiinnolla.
-Kun ruvettiin tiedustelemaan, mitä ajattelisin vastuun ottamisesta edustuksen valmentamisesta, niin tarjous tuntui houkuttelevalta, toteaa Kari Salonen.

Salonen korostaa, että häntä kiinnostaa S-Kiekon junioreiden pelaajapolku, jotta saataisiin kehitystä pelaajille ja sitä kautta pelaajia myös edustuksen rinkiin.
Nimenomaan junnupuolelle on usein toistettu lausetta ”tarttis tehdä jotakin”, eli mielestäni pelaajien kehittäminen on ensiarvoista ja sitten vasta tulee tulos. Kun noustaan ikäluokissa ylemmäs, on selvää, että tämä on kilpaurheilua. Salonen sanoo keskittyvänsä edustusjoukkueen valmentamiseen, mutta tahtoo olla mukana myös kehittämässä kiekkoilijoita koko seurassa.
Junnupuolella on tehty kohtuullisen hyvää työtä ja näkisin, että pelaajille olisi edustus ”maali ”, jota kohti tähtäävät. Toisaalta myös he, jotka lähtevät koittamaan siipiään muualle, että heillä olisi myös kiinnostava joukkue Seinäjoella, jos päättävät tulla takaisin, pohtii Kari Salonen.

Mitä uutta uusi päävalmentaja tuo S-Kiekkoon?
-No, en tiedä välttämättä mitään uutta. Toivoisin saavani kamppailupelaamiseen tietynlaisen aktiivisuuden, josta huokuisi raikkaus tekemiseen. Toinen seikka mitä minulla on tarjota, on kenties uutta systeemiä oheisharjoitteluun. Nykyään pelaajilla on hyvin pitkään omavastuun harjoittelusta, toteaa Salonen.
Hän sanoo, että joukkueen kasaaminen aloitetaan suunnitelmallisesti helmi-maaliskuun aikana.

Teksti ja kuva: Pauli Mörsky